Odotusten voima: Tarina, jonka kerrot itsellesi -teoksen etäjulkkareihin saapui ilahduttava joukko ihmisiä! Kiitos jokaiselle linjoilla olleelle! Keskusteluakin ehdittiin käydä, ja kysymyksiä tuli niin paljon, että on ehkä syytä järjestää myöhemmin joku toinenkin tilaisuus tästä aiheesta. Julkkareista tehdyn tallenteen voit katsoa yläpuolelta. Seuraavassa muutamia nostoja tilaisuudessa käsitellyistä aiheista.
Miten odotukset syntyvät ja miksi ne tuntuvat meistä faktoilta?
Odotukset rakentuvat koko elämänhistoriamme pohjalta. Synnynnäinen temperamenttimme, kasvuympäristömme, kulttuurimme ja kaikki elämänkokemuksemme muovaavat sitä, mitä aivomme oppivat ennakoimaan. Aivot toimivat jatkuvana ennustuskoneena, joka laskee todennäköisyyksiä ja ohjaa meitä toimimaan mahdollisimman tehokkaasti kussakin tilanteessa, jotta pysyisimme hengissä ja välttäisimme kaikenlaisia vaaroja tai ikävyyksiä. Koska tavoitteena on selviytyminen, on järkevääkin, että toimimme mielen ennusteiden pohjalta niitä sen enempää miettimättä. Kaikenlainen epäröinti voi tulla kalliiksi, jos kyse on todellisesta vaaratilanteesta. Samat mekanismit toimivat niissäkin tilanteissa, joissa emme todellisuudessa ole varsinaisessa hengenvaarassa. Mieli ohjaa meitä silloinkin automaattisesti toimimaan tavoilla, joilla maksimoimme selviytymismahdollisuutemme.
Odotukset tuntuvat faktoilta, koska aivot eivät siis lähtökohtaisesti tarjoa niitä kysymyksiksi vaan vastauksiksi. Ne eivät sano ”tämä saattaa olla näin”, vaan ”tällaista tämä on”. Toimimme siis automaattisesti niiden pohjalta sen sijaan, että kyseenalaistaisimme ne.
Miten odotukset ja epävarmuus kietoutuvat toisiinsa?
Aivot kaipaavat ennakoitavuutta ja rutiineja. Tuttu tuntuu turvalliselta, kun taas epävarmuus saa herkästi karvamme pystyyn. Kun asiat ovat kuten ennenkin, pystymme paremmin ennakoimaan, mitä seuraavaksi tulee tapahtumaan. Kun kohtaamme epävarmuutta emmekä tiedä, miten asiat tulevat menemään, aivot täyttävät tietovajeen rakentamalla jonkinlaisen tarinan tilanteesta, oli se sitten todenmukainen tai ei. Kun epävarmuus on tällä tavoin selätetty, mieli voi antaa toimintaohjeita, kuinka juuri tässä tilanteessa kannattaisi toimia.
Mitä vähemmän tilanteesta tiedämme, sitä enemmän mielellä on tilaa soveltaa siihen omia tulkintojaan, mikä voi johtaa hyvinkin värittyneisiin odotuksiin, jotka vuorostaan tuntuvat normaaleilta: tällainen tämä maailma on.
Meillä on lisäksi luontainen negatiivisuusvinouma: kiinnitämme enemmän huomiota kielteisiin asioihin ja ennakoimme epävarmoissa tilanteissa herkemmin katastrofeja ja epäonnistumisia. Kaikenlaisiin uhkiin varautuminen on selviytymisen kannalta järkevää ja tärkeää. On parempi juosta karkuun turhaan kuin jäädä paikoilleen ja tulla syödyksi.
Milloin odotukset alkavat kaventaa elämää ja lisätä kuormitusta?
Odotukset alkavat kaventaa elämää silloin, kun ne nousevat meille tärkeiden asioiden tielle. Tämä voi näkyä esimerkiksi siten, että välttelemme tilanteita, ihmisiä tai mahdollisuuksia, koska ennakoimme niiden menevän huonosti. Voi olla, että emme hae unelmiemme työpaikkaa, koska emme usko mahdollisuuksiimme tai jätämme sosiaalisia tilanteita väliin, koska oletamme tulevamme torjutuiksi. Yritämme näillä valinnoilla suojata itseämme, mutta todellisuudessa niistä seuraa juuri se, mitä yritimme välttää.
Kuormitusta lisää erityisesti se, jos odotukset omaa itseä kohtaan ovat haitallisen vaativia tavalla tai toisella. Sisäinen ääni, joka sanoo ettemme kelpaa sellaisina kuin olemme tai joka ei koskaan katso minkään riittävän, ohjaa meitä toistuvasti ruoskimaan itseämme vielä parempiin suorituksiin, vaikka todellisuudessa suorituksemme olisivat aivan riittäviä tai peräti erinomaisia. Oma sisäinen mittatikku voi olla aivan kohtuuton, mutta emme välttämättä tunnista tätä tilannetta itse emmekä usko sitä, vaikka joku sen meille kertoisi.
Millä tavoin odotuksemme luovat mielen jumeja?
Odotukset ovat itseään vahvistavia kehiä. Jos ajattelemme, etteivät toiset pidä meistä, kiinnitämme huomiomme torjunnan merkkeihin ja tulkitsemme herkästi jopa myönteiset signaalit kielteisiksi. Tämä kokemus taas vahvistaa alkuperäistä odotusta, ja seuraavalla kerralla olemme entistä varmempia siitä, että tulemme torjutuiksi. Vuosien saatossa tällainen negatiivinen kierre voi viedä hyvinkin kauas siitä, millainen elämä voisi olla.
Jumi syntyy siis siitä, että oma toimintamme, havaintomme ja tulkintamme alkavat kaikki tukea samaa odotusta, eikä uusille kokemuksille jää tilaa.
Millaisia ovat hyvinvointia tukevat odotukset?
Hyvinvointia tukevat odotukset ovat realistisen optimismin sävyttämiä: niissä elää usko siihen, että asiat voivat järjestyä ja että omalla toiminnalla on merkitystä. Ne antavat tilaa nähdä sekä mahdollisuuksia että niiden tielle nousevia haasteita ja silti suunnata katse eteenpäin. Hyvinvointia tukee ajatus siitä, että vaikka en voi muuttaa kaikkea ympärilläni, voin valita, miten suhtaudun tilanteeseen ja mitä teen seuraavaksi.
Hyvinvointia tukevat myös sopivan kokoiset odotukset: ne, jotka venyttävät meitä juuri sen verran, että kasvu on mahdollista. Parhaimmillaan korkeat odotukset kumpuavat omasta halusta kehittyä ja tavoitella merkityksellisiä asioita. Silloin ne kantavat eteenpäin sen sijaan, että veisivät voimia.
Onko omiin odotuksiin mahdollista vaikuttaa?
Omiin odotuksiin on ehdottomasti mahdollista vaikuttaa. Se vaatii kuitenkin tietoista pysähtymistä niiden äärelle. Kaikki lähtee huomaamisesta. Kun opimme pysähtymään ja tunnistamaan, mitä meissä kulloinkin aktivoituu, saamme etäisyyttä omiin automaattisiin reaktioihimme ja mahdollisuuden tehdä vaihtoehtoisia havaintoja tai valita toisin odotusten kehän joka vaiheessa.
Odotukset eivät häviä, eikä se ole tarkoituskaan. Ne voivat kuitenkin muokkautua uudenlaisiksi. Mustavalkoisuuden keskelle tulee harmaan sävyjä, tai saatamme löytää aivan uusia näkökulmia tilanteisiin. Uusien tulkintojen tai käyttäytymisen myötä opimme koko ajan uutta, eli uudet kokemukset tulevat osaksi oppimishistoriaamme. Kun vanhojen kokemusten rinnalle alkaa kertyä uusia, alamme vähitellen nähdä tilanteissa useampia eri vaihtoehtoja, vaikka emme niihin kaikkiin ainakaan aluksi täysin uskoisikaan.
Odotukset määräävät maailmamme värin. Emme voi estää mieltä rakentamasta ennusteita, mutta voimme oppia tunnistamaan niitä. Kun opimme pysähtymään ja kysymään, mitä tarinaa juuri nyt kerromme itsellemme, saamme mahdollisuuden vaikuttaa siihen, millaiseksi seuraava luku muodostuu. Muutos ei yleensä tapahdu suurina harppauksina, vaan pieninä valintoina arjen keskellä.
